Rakas Annika

23.04.2018

Tuntuu absurdilta ja epätodelliselta. Juurihan me käytiin pulahtamassa avannossa! Juurihan mä sanoin että mennään uudelleen ANY TIME. Aikamääre, joka jää mulle ikuisesti soimaan korviin.

Annika sä olit mulle tosi tärkeä. Sä oli mulle loppuun asti mun pomo. Vaikka me ystävystyttiin, olit mutta aina yhä myös pomo. Ne kolme vuotta, jotka sain tehdä työtä sun tiimissä, muovasi musta sen, mitä musta on tullut. Sä inspiroit, haastoit ja kannustit tekemään asioita, annoit täyden vapauden ja luotit. Sulla oli kyky nähdä ihmisissä kytevä liekki ja puhaltaa se roihuksi. Sulla oli kyky saada ihminen tuntemaan itsensä nähdyksi, kuulluksi ja viisaaksi. Sä osasit luoda ilmapiirin, jossa sitä aina halusi tehdä parhaansa ja antaa kaikkensa.

Muistatko Annika, kun sun tiimi sai täydet pisteet työtyytyväisyyskyselyssä? Ja me meinattiin saada siitä ongelmia? Koska ei tuollaista voi olla! Sitä pidettiin lähes epäilyttävänä! Sellaista se kuitenkin OLI! Paitsi että sä luotsasit maahanmuuttopoliittista työtä asiantuntevasti, tutkimuksiin, lukuihin ja faktoihin perustuen ja opetit, kuinka viedä asioita eteenpäin, sä näytit myös, ettei työ ole niin vakavaa, vaan elämä on. Me saatiin tulla suruinemme ja iloinemme ja kaiken äärelle pysähdyttiin. Se johti siihen, että mikään ei hidastunut. Asioista päästiin yli yhdessä.

Mä olen kertonut tarinaa siitä, kuinka me tavattiin vuonna 2010. Olin tulossa työhaastatteluun nimekkään Annika Forsanderin luokse. Jännitti. Soitin henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osaston ovikelloa mutta kukaan ei avannut! Outoa. Joku 10 min myöhässä ryntäsit paikalle Leenan kanssa, kiireessä, paperit sekaisin. Mä tiesin heti, että tämä on mun paikka, mun koti. Haastattelussa mentiin suoraan ytimeen. Sun kysymykset kumpusivat aidosta kiinnostuksesta ja nuorelle uran alkutaipaleella olevalle naiselle se oli suuri juttu: vaikka olit nimenä iso ja arvostettu, arvostit ja kuuntelit ja halusit ajatella yhdessä. Sitä toteutit kaikissa kohtaamisissa. Sinä teit hetkistä ja ihmisistä isoja. Sitä taitoa haluan itsekin vaalia ja toteuttaa tässä maailmassa, sun perintönä.

Annika. Sua jäävät kaipaamaan myös Sarah ja Elias. Vaikka Sarah sanoikin mulle, että äiti älä itke. Annika pääsi toiseen maailmaan, miehensä luokse. Hänellä on kaikki hyvin. Lepää rauhassa Annika.

Miriam Attias