Rakas Annika

22.04.2018
Äidit ja tyttäret matkalla Hiittisiin
Äidit ja tyttäret matkalla Hiittisiin

Huhtikuun lopun uutinen pysäytti ja jätti elämäämme valtavan aukon. Lähdit niin odottamattomasti, vaikka monenlaista sairastelua oli ollut. Uskon, että olet nyt rauhassa ja levollisena. Tiesi ei todellakaan ole ollut helppo. Välillä on tuntunut, että se on ollut ihan kohtuuttoman vaikea. Mutta aina olet ponnistanut läpi vaikeuksien ja osoittanut uskomattomia voimia ja tiukkaa asennetta, jaksanut kulkea omaa tietäsi - päättäväisenä ja jääräpäisenä. Mutta samaan aikaan jotenkin niin haavoittuvaisena ja siksi niin rakastettavana.

Meidän tiemme alkoi Tapiolasta 80-luvun alussa. Olit vuoden vanhempi ja eri koulussa, joten ystävystyimme yhteisten ystävien kautta koulumaailman ulkopuolella. Opiskeluajan alussa yhteydenpito oli vähäisempää, mutta sinä, Ulla, Leena ja minä olimme tärkeä nelikko - nuoruuden vahva ystäväporukka, jonka kanssa saattoi jakaa kaikki asiansa ja saada tukea silloin kun sitä tarvitsi.

Opiskeluiden jälkeen teimme töitä maahanmuuttoasioiden parissa, joten ystävyyden lisäksi meitä yhdisti yhteinen työympäristö ja monet sitä kautta elämään tulleet ihanat ihmiset. Olin ylpeä siitä, että tunsin tohtori Annika Forsanderin, joka oli väitellyt maahanmuuttajien työllisyydestä, oli rohkea ja aina asiansa osaava, faktoihin tietonsa perustava alansa huippu.

90-luvulla tulivat perhe ja lapset. Sinä ensin, minä perässä. Ensin syntyi Ilari vuonna 1993, poikani Axel vuoden sen jälkeen. Sain kunnian olla Ilarin kummitäti ja te Masan kanssa Axelin kummivanhempia. Sitten syntyi Viola 1997 ja Milena vuoden päästä. Tuimme toisiamme äiteinä, kun lapset olivat pieniä ja kasvoivat nuoriksi. Monen vuoden ajan tapasimme lasten kanssa säännöllisesti jommankumman luona töiden jälkeen. Se oli henkireikä arkisen puurtamisen keskellä.

Te olitte Masan kanssa muuttaneet Olariin kauniiseen rivitaloon, meidän perhe asusteli Ruoholahdessa. Sitä väliä huristelimme lasten kanssa päästäksemme purkamaan arjen asioita ja työmaailmaa. Teimme myös muutaman yhteisen neljän perheen lomamatkan Etelä-Eurooppaan. Vuokrattiin talo kauniista paikasta etelän lämmöstä, lapset pyörivät jaloissa toisilleen seuraa pitäen, aikuiset nauttivat toistensa seurasta. Tehtiin hyvää ruokaa, nautittiin paikallisista viineistä. Ne olivat ikimuistoisia matkoja.

Tuli sitten yksi kohtalokas matka, johon meidän perheemme ei osallistunut. Olimme Thomaksen kanssa eronneet - emmekä ehkä muutenkaan olisi Thaimaaseen asti lähteneet. Tuo matka muutti lopullisesti monen elämän. Masa ei lähtenyt koskaan pois sinun ja lasten elämästä. Hän eli ja elää vahvasti muistoissa, tarinoissa, kuvissa, ystävien tapaamisissa. Sinä jouduit aloittamaan elämän alusta. Jo silloin olimme lähellä menettää sinut, mutta pohjalainen sisu ei antanut periksi.

Niin se elämä vain jatkui ja normalisoitui. Lapset kasvoivat ja itsenäistyivät. Uskomattoman sitoutunut ystäväjoukkosi auttoi eri vaiheiden läpi, tuki arjen asioissa ja elämän riennoissa. Mekään emme enää tavanneet niin usein, mutta meillä oli omat juttumme. Viime vuosien ihanimmat muistot ovat yhteisistä tyttöjen reissuista Hiittisiin - äidit ja tyttäret.

Veljeni kanssa yhteinen vanha saaristolaistalo Hiittisen kirkonkylän kupeessa oli sinulle rakas paikka. Jaksoit jauhaa sen historiasta, siitä miten taloon oli kerrostunut merkkejä eri aikakausilta. Tapettia tapetin päälle, tavaraa vuosikymmenten varrelta, vanhimmat yli 100 vuotta. Viimeisen kerran kun sinne yhteisen reissun teimme, viime vuoden kesäkuussa, sanoit että paikka on sinulle todella tärkeä ja rakas. Se jäi viimeiseksi yhteiseksi Hiittis-reissuksemme. Haluankin kuvittaa muistokirjoitukseni muutamalla kuvalla näiltä matkoilta.

En voisi kuvitella lojaalimpaa ja rehdimpää ystävää kuin sinä Annika. Vaikka välillä nalkutimme toisillemme kuin vanha ärsyyntynyt aviopari, oli vauhdikas ajatuksenjuoksu viinilasillisen äärellä aina innostavaa ja kiinnostavaa. Usein vain istuin ja kuuntelin puheitasi, sillä älykästä pohdintaa ja ihmisten elämän ihmettelyä riitti. Yleensä taustalla oli hyvin rationaalinen päättely, mutta samalla äärimmäisen sydämellinen ja aina toisista välittävä asenne. Nyt minulla on kova ikävä sinua. Lepää rauhassa.

Rakkaudella, Leena-Kaisa

Sivut on luonut Tarja Rantala, ota yhteyttä: forssu(att)elisanet.fi tai puh. 040 7320521
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita