Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

18.08.2018

ROHKEA KOTOUTTAMISEN KEHITTÄJÄ
DOSENTTI, valtiotieteen tohtori Annika Forsander kuoli äkillisesti 20. huhtikuuta 2018 kotonaan Helsingissä. Hän oli 52-vuotias, syntynyt Kokkolassa 14. toukokuuta 1965.
Nuorena kulttuuriantropologian opiskelijana Forsander ymmärsi, että vieraita kulttuureja voi tutkia Suomessakin ja hakeutui pakolaistyöhön jo 1980-luvulla. Siitä lähtien Forsander teki uraa uurtavaa työtä maahanmuuttajien kotouttamisen eteen hyödyntäen tutkimusta ja omaa tutkijakokemustaan.
Forsander väitteli vuonna 2002 aiheena maahanmuuttajien asema suomalaisilla työmarkkinoilla 1990-luvulla. Väitöskirjansa hän omisti Karjalasta Pohjanmaalle siirretylle evakkomummolleen, joka Forsanderin sanoin "ensimmäisenä opetti minulle, millaista on joutua kauaksi kotoa".
KANSAINVÄLISTYMISEN alkuun päässeessä Suomessa Forsanderista tuli kotouttamista koskevien teemojen vakiokommentaattori selkeytensä ja analyyttisyytensä ansiosta.
Vaikka tutkimustyö oli Forsanderille tärkeää, käytännöllisyys ja halu vaikuttaa Suomen kansainvälistymiseen vei hänet vuonna 2007 Helsingin kaupungin historian ensimmäiseksi maahanmuuttojohtajaksi ja sen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriöön vuonna 2014 perustetun kotouttamisen osaamiskeskuksen kehittämispäälliköksi.
Työssään hänellä oli aina kirkkaana tavoitteena etnisen yhdenvertaisuuden edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Työyhteisöt muistavat hänet työlleen omistautuneena, inspiroivana ja lämpimänä kollegana.
Suurella sydämellä työskennelleen Forsanderin tunsivat alalla lähes kaikki. Hän oli laajasti verkostoitunut myös kansainvälisesti. Hän oli aina valmis järjestämään tapaamisia ihmisille, joiden hän arvioi hyötyvän toistensa osaamisesta ja kontakteista. Hän oli myös loputtoman kiinnostunut tekeillä olevasta maahanmuuttotutkimuksesta ja mielellään sparrasi nuoria alalla toimijoita työssään.
TYÖ- ja yksityiselämä eivät erkaantuneet kovin kauaksi toisistaan Annikan arkipäivässä. Intohimoisena matkustajana hän havainnoi tarkasti näkemäänsä, kehitteli ja yhdisteli ennakkoluulottomasti erilaisia asioita. Useimmiten tavoitteena oli Suomeen tulleiden maahanmuuttajien osaamisen parempi hyödyntäminen tai osuvammat palvelut meille kaikille.
Annika oli trenditietoinen ja tyylikäs pukeutuja, joka toteutti itseään tälläkin saralla kaikkea muuta kuin ryppyotsaisesti. Hän oli sielultaan kaupunkilainen, mutta viihtyi erinomaisesti ystäviensä kesäpaikoilla, jonne hän saapui tarkkaan mietittyjen, interiööriin sointuvien runsaiden tuliaisten kanssa.
Annikalla oli laaja tuttavapiiri ja tiivis ystävärinki, joka sai nauttia vieraanvaraisen emännän anteliaista tarjoomuksista, aina kun sattui hänen kotiinsa poikkeamaan.
Annika menetti rakkaan puolisonsa ja monia läheisiä ystäviään tapaninpäivänä Thaimaassa vuonna 2004. Hänelle jäi tsunamista monia terveysongelmia, joista hän ei juurikaan valittanut vaan katsoi aina valoisasti eteenpäin. Annikan laajan ystäväpiirin tuki kohdistuu nyt hänen lapsiinsa.
Tarja Rantala
Elina Ekholm
Anne Alitolppa-Niitamo
Kirjoittajat ovat pitkäaikaisia ystäviä ja työtovereita.