Luova ja aikaansaava kollega

15.05.2018

Annikasta tuli kollegani työ- ja elinkeinoministeriössä maaliskuussa 2014, mutta yhteistä historiaa maahanmuuttoasioissa oli kauan ennen sitä. Olimme tunteneet toisemme ja tehneet yhteistyötä eri yhteyksissä 1990-luvulta lähtien. Vuosituhannen vaihteessa kuuntelin Annikaa vaikuttuneena, kun hän ja Marja-Liisa Trux julkistivat toimittamansa kirjan "Avautuvat ovet" erityisesti työperusteisen maahanmuuton mahdollisuuksista ja haasteista Suomelle.

Helsingin maahanmuuttojohtajana Annika yhdisti vahvan tieteellisen osaamisensa, ja kykynsä innostaa ja kehittää. Helsingin kaupunki näyttäytyi maahanmuuttajien kotoutumista edistävän työn ja yhdenvertaisen henkilöstöpolitiikan edelläkävijänä. Annikalta löytyi aikaa ja motivaatiota myös sparrata meitä pienempien kuntien virkamiehiä. Samalla hän markkinoi Helsingin hienoa vientituotetta, Infopankkia. Henkilöstöpolitiikassa, mukaan lukien omassa yksikössään, Annika muistutti jatkuvasti siitä, että aito yhdenvertaisuus voi toteutua vain, jos periaatteet muuttuvat teoiksi ja toiminnaksi. Kunnan toiminnassa tämä tarkoittaa monimuotoista rekrytointia ja monikulttuurisen työyhteisön toimintatapojen kehittämistä.

Kun aloitin työni sisäministeriön maahanmuutto-osastolla kotouttamisyksikössä vuonna 2011, uuden kotoutumislain toimeenpano oli juuri alkamassa. Yhteistyö kuntien, järjestöjen ja tutkijayhteisön kanssa oli perinteisesti vahvalla pohjalla. Kehittämistyötä tehtiin niin kotoutumiskoulutuksen, kotoutumisen ja etnisten suhteiden seurannan, kuin kotoutumista tukevien hyvien käytäntöjen levittämiseksi. Kaikessa tässä työssä Helsinki, ja pääkaupunkiseutu, oli Annikan vahvalla panoksella aina mukana. Pääkaupunkiseudun trio - Annika ja hänen Espoon ja Vantaan kollegansa Teemu (Haapalehto) ja Hannele (Lautiola) - vierailivat tiuhaan ministeriössä, välillä antamassa tiukkaakin palautetta valtiovallalle, mutta aina hyvinä yhteistyökumppaneina. Kotoutumisen edistäminen tapahtui tuolloin hyvin pitkälle hankevetoisesti, ja Annika ajoi tutkimustiedon ja pitkän aikavälin seurantatiedon hyödyntämistä vaikuttavamman politiikan rakentamiseksi.

Kotouttamisasiat siirtyivät työ- ja elinkeinoministeriöön vuonna 2012, ja keväällä 2013 saimme hallituksen kehysriihestä iloisen viestin: kotouttamisen osaamiskeskuksen perustaminen sai vuosien valmistelun jälkeen vihreää valoa. Saimme rekrytoitua Annikan osaamiskeskuksen ensimmäiseksi johtajaksi, ja hän aloitti 15.3.2014. Samalla julkistimme kotouttaminen.fi-sivuston, jonka väri on valoisan vihreä - ja Annikan lempiväri. Sopi siis hyvin, että julkistamisjuhlassa tarjosimme vihreitä macaron-leivonnaisia.

Kevään ja kesän 2014 aikana Annika hoiti rekrytoinnit ja keskuksen käynnistämisen. Samaan aikaan käynnistimme uutta valtakunnallista ESR-hanketta, Kotona Suomessa, jonka keskeinen osio on alueellisen koordinaation ja osaamisen vahvistaminen, aluekoordinaattori-verkoston avulla. Annika teki upean rakentamistyön yhdessä osaamiskeskuksen muun porukan kanssa, ja korosti kotoutumista edistävässä työssä pitkäjänteistä seurantaa ja arviointia, ja vahvojen kumppanuuksien rakentamista viranomaisten ja järjestöjen välille. Syksyn 2015 turvapaikanhakijatilanne asetti koko maahanmuuttohallinnon valmiustilaan, ja jouduimme kotouttamisasioidenkin osalta mukaan hätäisiin valmistelukokonaisuuksiin, ja myös poliittisen suurennuslasin alle. Osaamiskeskuksen perustehtävä säilyi kuitenkin, ja tästä Annika piti tinkimättömästi kiinni.

Annika oli älykäs, luova, aikaansaava, suora kollega, jolla oli korkea kunnianhimo työssään. Hän oli sydämellinen, huolehtiva ja hauska ystävä, jolla oli vähän kreisi huumorintaju. Teimme yhdessä 2013 ja 2014 muutaman matkan Kosovoon, jossa olimme Meri-Sisko Eskolan johtaman twinning-hankkeen asiantuntijoina. Meillä oli yhteinen Reintegration Handbook-hanke itävaltalaisen asiantuntijan kanssa. Pristinaan lensimme yleensä Istanbulin kautta, usein niin, että koneenvaihto myöhästyi yön yli. Tottunutta maailmanmatkaajaa tämä ei hetkauttanut, vaan nautimme lentoyhtiön tarjoamista majoituspalveluista, ja aamulennolla eteenpäin. Kosovossa Annika valloitti niin ministeriön kuin paikalliset virkamiehet. Hänen pettämätön shoppailu-tutkansa löysi niin paikalliset kengät, korut kuin juustotkin.

Eilen oli Annikan syntymäpäivä, ja hän oli ajatuksissani koko päivän. Tuntuu käsittämättömältä ja kohtuuttomalta, ettei hän ole enää täällä. Annikan elämäntyö jatkuu kuitenkin, ja meidän muiden tehtävänä on nyt huolehtia, että se työ näkyy maahanmuuttajien arjessa, yhdenvertaisemmassa ja paremmassa yhteiskunnassa.

15.5.2018

Kristina Stenman

Annikan kollega työ- ja elinkeinoministeriössä 2014-2016