Kansainvälinen Annika

01.05.2018

Tapasin Annikan ensimmäisen kerran syksyllä 1995. Hän tuli tiedustelemaan, voisiko hän tehdä väitöskirjansa Turun yliopiston sospolissa. Mikä ettei. Olin juuri jättämässä yliopiston ja siirtymässä Väestöliittoon Helsinkiin. Siitä alkoi yhteistyömme ja ystävyytemme, joka kruunautui väitöskirjaan vuonna 2002. Väitöskirjansa Annika espoolaisena teki käytännössä Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella. Annika oli laitoksemme ehdoton primus motor - hän auttoi ja tsemppasi nuorempia tutkijoita, oli mukana koko liittoa koskevissa hankkeissa ja teki samaan aikaan kovalla intensiteetillä tutkimustaan. Arkirutiinit katkesivat välillä ulkomaanmatkoihin, joita erityisesti EU-projektit teettivät säännöllisen epäsäännöllisesti. Jo tuolloin oli selvästi havaittavissa, että Annikan työura painottuu jatkossa käytäntöön tutkimuksen sijasta - mutta tutkimusta unohtamatta.

Annikalla oli selkeä oikeudenmukaisuuden taju, hän ei ymmärtänyt eikä hyväksynyt ihmisten kaltoinkohtelua. Tätä kuvaa mielestäni erinomaisesti hänen haastattelunsa "Maailman kuvalehdessä" vuodelta 2007. Tsunamin katastrofin läpikäyneenä hän kertoi oppineensa sen, kuinka traumatisoituneen ihmisen psyyke toimii. "Muistin logiikka katoaa. Siksi tuntuu kohtuuttomalta vaatia, että turvapaikanhakijan tarinan pitäisi olla johdonmukainen. Minua epäilyttäisi enemmän se, jos traumatisoitunut ihminen pystyy loogisesti purkamaan kokemansa". Tuossa on vankkaa viestiä heille, jotka tänä päivänä ankarasti pohtivat perusteita turvapaikanhakijoiden poistamiseksi maastamme. Annika uskalsi poiketa myös valtavirrasta: "En pidä monikulttuurisuus-sanan yliviljelystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus määritellä oma identiteettinsä ja ryhmä, johon samaistua. Ihmiset kohtaavat, eivät kulttuurit" hän totesi samassa haastatelussa.

Annikalla oli aina tyylitajua. Kerran olimme lähdössä Opetusministeriöön palaveriin. Hän vilkaisi asuani: "Kuules, samettifarkut, blazeri ja tuollainen solmio eivät istu yhteen". Matka tehtiin ilman solmiota.
Annikan työura katkesi aivan liian aikaisin, mutta hänen muistonsa elää velvoittavana - olemme heikompien asialla.


Ismo Söderling